Väsymys ja uupumus

Väsymys on ihmisten tavallisimpia kokemia oireita ja täten normaali fysiologinen reaktio työlle, erilaiselle fyysiselle ja henkiselle rasitukselle sekä univajeelle. Väsymys voi esiintyä kroonisluontoisena, jolloin se on yleensä yhteydessä pidemmällä aikaa kehittyviin terveyden ongelmiin tai olosuhteisiin (krooniset sydän- ja keuhkosairaudet, tulehdukselliset sairaudet, allergiat).

Äkillisemmin alkava väsymys voi olla merkki elimistön äkillisestä sairaudesta tai häiriötilasta, kuten erilaisista infektioista, nousevasta kuumeesta tai muusta elimistön ongelmatilanteesta (allergiat). Korkeaan verenpaineeseen, sepelvaltimotautikohtaukseen, aivoverenkiertohäiriöön, matalaan hemoglobiiniin tai verensokeriin, maksan vajaatoimintaan, ylikuntotilanteeseen tai jännittämiseen voi liittyä äkillisesti alkavaa väsymystä. Joskus äkillisen väsymyskohtauksen syy jää tuntemattomaksi huolimatta perusteellisista tutkimuksista.

Uupumus on koettu tunnetila, joka liittyy yleensä psyykkisestä syystä johtuvaan voimattomuuden ja väsymyksen tunteeseen, suhteessa ympäristöön tai sen vaatimuksiin. Ihminen kokee omat kykynsä riittämättömiksi vastata eteen tuleviin haasteisiin ja suojautuu vaistomaisesti uupumuksen tunteella.

Uupumuksen taustalla on joskus selkeä orgaaninen sairaus, joka aiheuttaa elämänhallinnan ongelman, mutta osalla selittäjänä ovat erilaiset psykosomaattisesti koetut tekijät. Uupumisen laukeaminen on yksilöllistä riippuen ihmisten henkisistä ominaisuuksista ja kyvyistä sietää painetta ja stressiä. Usein uupumukseen auttaa aika ja riittävä lepo, joka palauttaa solmussa olevan tilanteen ja mahdollistaa rakentavan toiminnan suunnittelun edessä olevien haasteiden voittamiseksi. Uupumusta ehkäisevät terveelliset säännölliset elämäntavat sekä ympärillä oleva ystäväverkosto.